Reggaeton on Latinalaisesta Amerikasta peräisin oleva katutanssilaji. Tämä musiikkilaji, kuten myös tanssikin on eräänlainen fuusio. Reggaetonin synnyinpaikkana pidetään Puerto Ricoa, mutta sen juuret kulkevat Panaman kautta Jamaikalle ja toisaalta myös New Yorkiin.
Musiikin historiaa ja kehitys
Reggaetonin taustalla kuuluva voimakas rytmi tunnetaan yleisesti nimellä Dembow. Sen alkuperä juontaa juurensa jamaikalaisartisti Shabba Ranksin kappaleeseen Dem Bow (1990). Artisti on tunnettu homofobisesta ajatusmaailmastaan ja tämän kappaleen sanoma oli leimata seksuaalivähemmistöjä ja tehdä heistä pilkkaa.
Panamalaiset artistit ovat tehneet Jamaikalta peräisin olevaan reggaeen ja dancehalliin pohjautuvaa musiikkia, muuttaen sanoitukset espanjaksi. Tätä kutsutaan nimellä ”Reggae español”. Panamalainen artisti nimeltä Nando Boom teki edellä mainitusta Shabba Ranksin kappaleesta espanjankielisen version Ellos Benia Dem Bow, muuttaen hieman myös rytmiä latinalaiseen suuntaan.
Samaan aikaan Puerto Ricossa oli noussut suosio New Yorkista liikkeelle lähteneeseen Hip hopiin ja paikalliset artistit räppäsivät espanjaksi. Kun Nando Boomin kappale saavutti puerto ricolaiset artistit ja tuottajat, otettiin siitä rytmi, mitä alettiin kutsua Dembowksi ja se yhdistettiin heidän musiikkiinsa. Näin syntyi Reggaeton.
Vuonna 2003 puerto ricolaisduo Wisin y Yandel tekivät tutusta Dem Bow-kappaleesta reggaeton-version, poistaen kappaleesta homofobisen sanoman ja muuttaen sanoitukset kertomaan naisesta, joka tanssii dembown tahtiin ja saa miehet hullaantumaan.
Erityisesti reggaetonin alkuaikoina (eng. old school reggaeton / esp. reggaeton escuela vieja) kappaleiden sanoitukset olivat tyypillisesti hyvin seksualisoivia ja toisinaan myös väkivalta-aiheisia sekä poliittisesti kantaaottavia. Tästä syystä musiikki oli leimattua ja se jakoi vahvasti mielipiteitä. Erityisesti se jakoi mielipiteitä naisväestössä, sillä monet kokivat sanoitukset naisia objektisoivana. Myöhemmin, suosion noustessa ja artistien lisääntyessä, sanoitusten voimakkuus on alkanut hieman lieventymään. Sanoitukset ovat monesti edelleen jossain määrin seksualisoivia, mutta monet artistit ovat lähteneet sanoituksissaan myös enemmän romanttisempaan suuntaan.
Reggaeton on alkujaan ollut vahvasti maskuliininen musiikkilaji ja naisartisteja oli tuolloin hyvin vähän. Varmasti tunnetuin naisartisti, joka on tehnyt musiikkia jo 2000-luvun alkuaikoina, on Ivy Queen. Old schoolin tunnetuimpiin miesartisteihin sen sijaan lukeutuu mm. Daddy Yankee, Nicky Jam, Wisin y Yandel, Don Omar, Tego Calderon ja Hector ”El Father”. Vasta 2010 alkaen naisartistit ovat ottaneet paikkansa reggaetonissa ja tänä päivänä musiikkia edustaa jo useampi naisartisti, kuten Karol G, Natti Natasha, Anitta, Farina ja Cazzu, mainitakseni nyt muutaman.
Reggaeton levisi nopeasti myös Kolumbiaan, jota pidetään tärkeänä osana kyseisen musiikkigenren kehityksessä. Kolumbialaisessa reggaetonissa on tyypillisesti vähemmän Puerto Ricon ”escuela vieja gangster-meininkiä” ja sen sijaan musiikkiin on haettu enemmän melodiaa ja romantiikkaa. Tunnetuimpia kolumbialaisia artisteja ovat J Balvin, Maluma, Piso 21, sekä jo aiemminkin mainittu Karol G.
Vuosien saatossa musiikki on muuttanut muotoaan kaupallisempaan suuntaan, kun monet artistit ovat lisänneet musiikkiin uusia elementtejä. Tätä tyylisuuntaa voisi osuvimmin kutsua nimellä ”reggaeton commercial”.
Lisäksi monet uuden sukupolven artistit tekevät reggaetonin lisäksi myös muuta musiikkia, kuten latin pop, trap tai ovat jopa lähteneet enemmän elektronisempaan suuntaan.
Eri musiikkityylien fuusioituminen on nykypäivänä yleistynyt huimasti ja monet reggaeton-artistit ovat tehneet kappaleita yhteistyössä mm. afrobeat-, dancehall- ja hip hop-artistien kanssa. Näissä fuusioissa saattaa kuulua taustalla tuttu dembow-rytmi, yhdistettynä toisen genren elementteihin ja lyriikoissa saattaa olla käytettynä kahta tai jopa useampaa kieltä. Dembow-rytmistä huolimatta tämä ei kuitenkaan ole reggaetonia, vaan fuusiota.
Dembow-rytmi on ollut inspiraationa monelle Latinalaisen Amerikan ja Karibian maan musiikille. Eri maiden artistit ovat lähteneet luomaan rytmistä omia variaatioitaan, kuten esimerkiksi:
Dominikaanisesta tasavallasta tulee genre ”Dembow Dominicano”. Tämä on erittäin energinen tyyli ja siinä tempo on paljon reggaetonia nopeampi. Artisti, joka on tuonut tätä genreä globaalimmin esille, on artistinimeltään El Alfa. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä mm. reggaeton- ja hip hop-artistien kanssa viime vuosina.
Jo ennen Dembow Dominicanoa panamalaiset kehittivät oman genrensä, mikä on myös reggaetonin dembow-rytmiä vauhdikkaampi. Tätä kutsutaan rytmin nopeuden mukaisesti nimellä 110 (ciento diez).
Kuubalaiset artistit ovat luoneet vauhdikkaan ja erittäin tunnistettavan rytmin sekä muita elementtejä, joita puerto ricolaisessa reggaetonissa ei kuule. Jotkut artistit saattavat käyttää myös dembow-rytmiä, yhdistäen sitä kuubalaisiin elementteihin. Tämä kuubalainen vastine reggaetonille tunnetaan nimellä ”Cubaton”, mutta monet kutsuvat sitä myös nimellä ”reggaeton cubano”. Tällekin löytyy ns. ”alalajeja”, kuten repartero, mikä on erityisesti alempiluokkaisten ja nuorison suosiossa. Sen lisäksi jotkut artistit tekevät yhteistyötä salsa-artistien kanssa ja tätä yhdistelmää kutsutaan nimellä salsaton.
Tanssin moninaisuus
Alkuaikoina, kun reggaetonin tahtiin tanssittiin esim. bileissä, liike oli erittäin lantio- ja keskivartalopainotteista ja usein sitä tanssittiin parin kanssa. Ainut ”tanssillinen termi”, mikä on jäänyt elämään alkuajoilta asti ja mitä kuulee monesti edelleen kappaleiden sanoituksissa on Perreo. Sana ’perro’ on suomeksi koira, joten sana ’perreo’ voisi olla vapaasti suomennettuna koirailu. Tällä viitataan siihen, kun nainen on miehen edessä, pyörittäen takapuoltaan miehen etumusta vasten.
Musiikin kaupallistuessa myös tanssi alkoi kaupallistumaan ja nykyään tanssisaleissa se tunnetaan soolona tanssittavana katutanssilajina. Lajilla ei ole nimettyjä liikkeitä, eikä näin ollen myöskään tarkkoja sääntöjä. Puerto Ricossa tanssijat ottavat vahvasti vaikutteita hip hopista. Oleellisessa osassa on kuitenkin ”Perreo state of mind”, eli lantion liike on tavalla tai toisella aina vahvasti läsnä. Toinen tyypillinen piirre lajille on liikkeen kontrastit, yhdistellen rauhallisempaan ja sulavaan liikkeeseen vahvoja ja nopeita aksentteja.